Suolahden Vapaaseurakunta

Kesä on lipumassa pikkuhiljaa ohi ja syksyn viileät tuulet kertovat kylmemmän ajan olevan tulossa. Mikä kesä meillä olikaan! Lämpöä ja aurinkoa riitti varmasti kaikille, mutta vastavetona oli ankara kuivuus.

Termi, uudistuminen herättää seurakunnallisessa ympäristössä aina vastareaktiota. Uudistuminen koetaan hyvin usein uhkana. Pelätään, että mitäs jos kaikki hyvin hallinnoitu koneisto ei enää olekaan hallittavissa?

Elämme hyvin nopean ja jopa agressiivisen viestimisen aikaa. Tähän törmää usein sosiaalisessa mediassa, jossa viestittelyn kiivaus on tuonut eteen väärinymmärrysten suon. Usein saatamme luulla jonkun hyvin suppeankin viestittelyn perusteella asian paljon suuremmaksi kuin alun perin viestittäjä on sen tarkoittanut.

Olemme tulleet vuoden alusta jo ensimmäisen kuukauden puoleen väliin. Elämme niin sanottua talven selkää. Helmikuu vielä on suoranainen talvi kuukausi. ”Maaliskuu jo maita näyttää” on sanonta, joka kertoo, että kevät koittaa pian.

Olen katsellut urheilua monen muun suomalaisen tapaan. Se on pistänyt miettimään miten intohimoisesti suhtaudumme siihen.

Vaimoni on laittanut siemeniä kasvamaan pieniin turveruukkuihin. Odotamme niistä erilaisia hyötykasveja laitettavaksi kasvimaalle keväällä. Jännittyneenä olemme katselleet päivittäin, että pilkistääkö tumman mullan seasta jotain vihreää?

Näin Uuden vuoden alussa mietimme edellistä vuotta ja toivomme tulevasta parempaa. Sanomattakin on selvää, että maailma, jossa elämme on sekasortoinen.

Elämme nyt aikaa, jolloin Suomessa asuvien verotiedot julkaistaan. Uutiset kertovat yleensä aina suurimmat tulon saajat. Suomessa monella menee hyvin, vaikka taantumasta puhutaankin. Herää kysymys onko kukaan ansainnut miljoonien tuloja, kun osa kansasta on leipäjonossa kerjäämässä päivittäistä ruokaa?

Tätä kirjoittaessani elämme Suomen 98:tta itsenäisyyspäivää. Vuodenaika on sitä kaikkein pimeintä.

Tervehdys hyvä lukija! On aika aloittaa omalta osaltani tämä paimenen palstan tekeminen. Seurakuntamme eläkkeelle jäänyt pastori Terho kirjoitteli hyviä opetuksia tähän palstaan, joista sai eväitä uskon kasvuun.

Kun luemme evankeliumia Matteuksen mukaan, tapaamme 16 luvun alussa fariseukset ja saddukeukset kiusaamassa Jeesusta. He pyysivät häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Heille Jeesus sanoi: "Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.' Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki."

Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon? Tämän kysymyksen esitti Paavali Efesossa kolmannella lähetysmatkallaan. Kuulijat tunnustivat rehellisesti: "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä." Tämän päivän länsimaalainen ei heti tunnusta tietämättömyyttään näinkään visaisen kysymyksen esittäjälle.

Hyvä avaus aiheen pohdiskelulle on heittää vastakysymys: "Miksi meillä jumalanpalveluksissa ei uhrata pukkia?"

Oletko kokenut levottomuutta viime aikoina sen tähden, että eräistä uskoon liittyvistä asioista on pyöritelty monenlaisia mielipiteitä asiantuntijoiden suulla?