Noudatetaanko seurakunnassa VT:n lakia?

Hyvä avaus aiheen pohdiskelulle on heittää vastakysymys: "Miksi meillä jumalanpalveluksissa ei uhrata pukkia?"

Mooseksen kirjojen laki sisältää seremonialain, jossa ohjattiin uhraamaan eläimiä syntien anteeksi saamiseksi. Uuden testamentin ilosanoma on: Meidän puolesta on uhri jo annettu (Hebr. 9). Uskomalla häneen me saamme syntimme anteeksi.

Toinen pohdiskelunaihe voisi olla vaikka: "Miksi emme tuomitse kuolemaan Jumalan pilkkaajia ja niitä, jotka tekevät työtä pyhäpäivänä?"Terho20111123

Vanhan testamentin laki oli samalla määrätyn maantieteellisen alueen ja ajanjakson, Israelin laki. Jos me kirkon takapihalla telottaisimme Jumalan pilkkaajia, joutuisimme syystä Suomen lain mukaan tuomittaviksi. Joku tuntui pohdiskelevan Jeesuksen sanoja aviorikoksesta kiinni otetulle naiselle (Joh. 8:11). Onko se samalla julistus kuoleman tuomion lakkauttamisesta. Jos Jeesus siinä tarkoitti: "En tuomitse minäkään enää. Mene, äläkä tee syntiä."

Kolmanneksi voisi pohtia, saako uskova kasvattaa pitkät hiukset? Uuden testamentin seurakunnissa näytti olevan tapana leikata miesten tukka lyhyeksi ja jumalanpalveluksissa naiset pitivät huivia. Poikkeuksia näkyy erityistapauksissa. Paavali teki lupauksen Herralle, joten hän antoi tukkansa ja partansa kasvaa valtoimenaan. Sama näkyy Vanhassa testamentissa esim. profeettojen kohdalla.

Monet tavat ovat kulttuurisidonnaisia, ei niiden noudattaminen ole laki. Eräs tuttavani kertoi olleensa vaihto-oppilaana Saksassa. Etelä Saksan helluntaiseurakunnissa pidettiin suurena syntinä tupakanpolttoa, mutta viinialueen seurakunnissa viinin käyttö ruuan kanssa oli sopivaa. Pohjois-Saksassa sen sijaan pidettiin viinin käyttöä suurena syntinä, sen sijaan tupakan poltto oli siellä sopivaa. Meillä molempiin tapoihin suhtaudutaan varauksella.

Uusi testamentti ei madalla Vanhan testamentin esittämää moraalia, päinvastoin. Jeesuksen opetuksissa vuorisaarnassa (Matt. 5-7) huomaamme, synti ei ole vain teko. Sitä edeltänyt viha ja ajatus ovat jo raskauttavia. Toisaalta oikea tekokaan ei ole riittävä pelastukseen. Jos ei ota vastaan Jeesusta syntien anteeksiantajana ja pelastajana elämäänsä, ei voi pelastua vaikka elämä olisi kuinka rikkeetöntä.

Seuraavaksi voisi miettiä, onko uskovien noudatettava Vanhan testamentin lakia?

Jeesus opettaa puheessaan: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään." (Matt 5.17). Hengellisessä laulussa laulamme: "Herra Jeesus verellänsä maksoi syntivelkani, Golgatalla kuollessansa täytti lainkin tähteni." (HL 183:1). Paavali kirjoittaa: "Mutta nyt olemme kuolleet pois siitä, joka piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaaksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. (Room.8:8)."

Galatalaiskirjeessä (4:24) Paavali vertaa lakia kasvattajaan (valvoja uudessa käännöksessä). Joku viikko sitten olin kuulemassa Michael Yaronia, joka on messiaaninen juutalainen. Hän kertoi esimerkin. Kun he lähtevät joku ilta vaimonsa kanssa ulos kutsuvat he paikalle lastenvahdin. Hänelle he antavat säännöt, joita lasten tulee noudattaa vanhempien ollessa poissa. "Yläkerran makuuhuoneeseen ja keittiöön ei mennä. Leikitte ja oleskelette olohuoneessa." Kun vanhemmat tulevat kotiin, astuvat kodin "normaalit" säännöt taas voimaan. Lapset voivat leikkiä ja oleskella vapaasti kaikissa huoneissa vanhempien valvonnassa.

Hengellinen elämä ei ole sääntöjä vaan suhdetta. Siksi Jeesus puhuessaan tärkeimmästä käskystä nosti esiin Vanhan testamentin tekstin, joka puhuu suhteesta: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matt. 22:36-40).

Herran rakastaminen ja hänet Jumalaksi tunnustamalla voidaan rakentaa suhdetta, jossa löydämme oikean tavan elää ihmisenä ja Jumalan lapsena. Tämä suhde auttaa meitä myös rakastamaan lähimmäistämme oikealla tavalla.
Uuden testamentin uskovien elämässä toteutuu Jeremian profetia: ”Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” (Jer. 31:33). Jumalan tahdon mukainen elämä ei ensisijaisesti ole ulkoa opitun lain noudattamista, vaan Pyhä Henki kotiopettajan muistuttaa ja antaa voiman elää Jumalan tahdossa.

Kirjeessä hebrealaisille kirjoittaja palaa tähän profetiaan ja opettaa: "en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra. Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. ” (Hebr. 8:9-11)
Terho Sormunen
23.11.2011