Joulu lähestyy ja se saa aina ajatukset virittymään suuremman äärelle. Se suuruus, joka joulun sanomassa on, saa yhä vähemmän sijaa yhteiskuntamme keskellä.
Sanoma Jeesuksen syntymästä maailman vapahtajaksi asetetaan satukirjojen rinnalle kertomuksena, jota ei ”sadusta” huolimatta haluta tuoda lapsille esille. Se kun voi olla haitallista lapsen kehitykselle.
Huolimatta siitä, mitä joulun sanomasta ja sen sisällöstä ajatelleen, se on esillä. Se on luettavissa painettuna sanana. Sen viesti kaikuu lauluissa, joita soitetaan jopa kauppojen kaiuttimista. Se on lämpönä annetuissa tervehdyksissä ja lahjapaketeissa. Kirkoissa kaiutetaan sitä kenenkään estelemättä. Sanoma on esillä, joka vain haluaa sen ääreelle seisahtua ja kuunnella.
Luulisi, että juuri tällaisena epävarmuuden aikana hakeuduttaisiin etsimään jotain suurempaa, joka ei hätkähdä pandemian tai ihmiskuntaa koettelevien katastrofien edessä. Juuri pimeyden ja epävarmuuden keskelle, Jumala toi sanan poikansa syntymästä. Sana tuli profeetta Jesajalle. Niin varma oli tuo sanoma, että se tuli Jesajan kertomana siihen hetkeen niin kuin se olisi jo tapahtunut: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille”, vaikka tuo sana toteutui vasta yli 700 vuoden päästä, sen vastaanottamisesta. Pojalle annetaan erityisiä nimiä: ”Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas”
Epävarmuuden keskelle tuotu sanoma ja sen toteutuminen luo varmuutta tämän epävarman ajan ihmiselle. Tuo Poika, Jeesus Kristus itse lohdutti seuraajiaan sanomalla: ”olkaa turvallisella mielellä. Minä olen voittanut maailman.” Huolimatta niistä kaiuista, jotka surettavat ja hämmentävät meitä tässä maailmanajassa, saamme ottaa Jeesuksen sanat voitosta jo saavutetuksi. Aivan niin kuin Jesaja kaiutti, vasta satoja vuosia myöhemmin tapahtuvan Jeesuksen syntymän, jo tapahtuneeksi. Joulun sanomaa vastustava maailma on jo voitettu, se itse ei vain tiedä sitä.
Siunattua joulun aikaa rakas lukija!
Jarmo Moisio