Tämä on asia, joka nostetaan hyvin herkästi esiin. Maailmassa on paljon maita, joissa ihmisoikeuksia poljetaan räikeästi. Ei ole oikeutta harjoittaa uskontoaan vapaasti. Ei ole oikeutta terveydenhoitoon, ei koulutukseen, ei lapseuteen, ei välttämättä edes päivittäiseen ruokaan ja puhtaaseen veteen. Jossakin ei ole edes oikeutta omaan kehoonsa vaan se kaupataan jollekin toiselle käytettäväksi.
Meillä länsimaissa voi sanoa, että nämä ihmisoikeudet toteutuu. Edellämainitut ihmisoikeuksien puutteet ovat todella harvinaisia yhteiskunnissamme.
Länsimaissa on alettu nostamaan esille ihmisen erilaisten mieltymysten ja jopa perversioiden toteuttamista ihmisoikeuksiksi. Länsimaitten lait, jotka pohjautuivat Kristinuskon perustukselle ovat jarruna ja esteenä mieltymysten toteuttamisille. Lakien on alunperin tarkoitettu suojelemaan yksilöihmisiä ja perheitä. Kristilliset arvot perustuvat Raamatun ihmiskäsitykseen ja Jumalan tahtoon suojata ihmistä myös omilta vääriltä päätöksiltä.
Ajautuminen pois Jumalan luomasta ihmiskuvasta tuo todella uhkaavan todellisuuden eteemme. Ihminen ilman Jumalan sanan antamaa viisautta ja ohjausta kykenee tuhoamaan yhteiskunnan kaottiseen tilaan, joka se oli syntiinlankeemuksen jälkeen kun ensimmäiset ihmiset toteuttivat itseään vastoin Jumalan säädöstä.
Toivoa kuitenkin on. Jumala edelleen kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Hän kutsuu siihen turvaan, jonka hän alunperin oli ihmiselle luonut. Jeesus tuli ja toi tämän turvan jälleen ihmiselle. Evankeliumissa Johanneksen mukaan Jeesus antaa oikeuden tulla Jumalan lapseksi. Hän antaa sen kaikille, jotka uskovat häneen ja ottavat hänet elämänsä Herraksi. Tämä on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys. Oikeus tulla Jumalan lapseksi on yhteiskunnan kannalta merkittävin ihmisoikeus. Silloin kun tämä oikeus on poljettu maahan ja sille ei enää löydy sijaa, on toivo mennyt. Tai oikeastaan siitä se toivo vasta alkaa. Nimittäin toivo uudesta ja paremmasta maailmasta.
Siunattua kesän alkua 😊
Jarmo Moisio